Kuvittelin eilen, että tänään jumpalle menee tervejalkainen nainen, no ei mennyt, mutta mummojumppa on oikein piristävää. Hikihän siinä tulee silleen sopivasti. Äitikin jaksoi hyvin 87 vuoden iästään huolimatta. Tämä on meille yhteinen harrastus. Haen hänet jumpalle ja sitten tullaan meille keitolle (tänään siskonmakkarakeittoa). Loppupäivä meneekin sitten sudokun tahtiin. Se tässä on parasta kun ei tarvitse pakosti aamulla nousta aikaisin ja lähteä töihin, vaan voi ihan vapaaehtoisesti mennä vaikka jumpalle. Vuosi tätä eläkeläisen elämää on mennyt tosi nopeasti ja aika ei ole käynyt pitkäksi.
